Maailman äänet hälvenevät.
Ilta on puiden alla.
Kaukaa kuuluu pumpulinpoimijain
korjuulaulu ja joelta lehmien kahlausääni.
Miten vilpitöntä; kuin kuuntelisi Bruckneria.
Ensin on vain karistettava rakkaus logiikkaan pois.
Eeva-Liisa Manner: Fahrenheit 121, 1968
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti