ehkä on niin ettei lopulta kuitenkaan tavoita mitään. on vain
pelkkä varjo omista ajatuksista jotka yrittävät tavoittaa jotain.
ajatuksissa voi tavoittaa jotain, vain ajatuksissa mut ei koskaan
todella. tai todella mitä todella? voi tarttua johonkin tai
tarrautua johonkin mut tavoittaako sitä todella?
ehkä, ohikiitäväksi hetkeksi. sen jälkeen se on vain muisto, kuva
muistissa muiden kuvien joukossa. se kalpenee kalpenee ja kalpenee
Boris Verho: Varastossa aina palaa valo, 1985
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti