haravoitiin tarkkaan

haravoitiin tarkkaan,
mutta metsä oli hiljaa ;
naarattiin huolellisesti pitkällä naaralla,
mutta vesimittarit eivät olleet liikkeellä ;
koko kirkkaan järven pohjan näki, häntä ei näkynyt ;
hän tuli eilen, sanoi nimekseen Lindholm,
hän oli noita erakkoja,
vanhaa hyvää sukua, joka kai on häviämässä sukupuuttoon,
ihminen tarvitsee ihmistä, niin se on,
nainen miestä, lapsi lasta,
eksistentialismin sosialisointi ja siitä eteenpäin ;
kiiltomadot valaisivat polun palatessamme,
suolla huusi joku, mutta Lindholm se ei ollut,
hänen äänensä oli kimeä ja kireä,
onnettomilla ihmisillä on usein sellainen ääni,
ehkä hän oli tottumaton kaiun metamorfooseihin,
syksyisiin ääniin kaislikossa,
ehkä hän meni uimaan, ja aallot lähti perään

Pekka Piirto: Piirtoja, 1968