Varjo

Minä katsoin seinää silloin, hän sanoi.
Jalkalamppu makasi tajuissaan lattialla,
se vaikutti tavallista kirkkaammalta.

Se hullu ämmä kaatoi sen lampun, potkaisi sen kumoon.

Minä katsoin seinää silloin, hän sanoi.
Siinä oli minun varjoni. Se oli epäilemättä minun varjoni.
Se taittui polvista ja niskasta. Kädet roikkuivat.

Miten minä olisin voinut tehdä mitään sellaista, hän sanoi.
Katsoin seinää ja varjoni kädet roikkuivat.
Se oli taittunut polvista ja niskasta. Huone oli tyhjä.
Paitsi se lamppu huoneen nurkassa
ja sänky jossain kaukana, ikkunan takana.

Minä rakastin sitä naista, hän sanoi.
Silloinkin kun se lopetti työt,
emmekä saaneet enää vuokraa maksettua.

Ostin sille kolmen tähden jallua syntymäpäivälahjaksi,
vaikka puhelimemme suljettiin edellisenä päivänä.
Se sanoi, ettei kukaan ole ollut koskaan sille niin hyvä.
Niin se sanoi ja kaatoi kertakäyttömukeihin kaksi siivua.

Minä katsoin varjoani silloin, hän sanoi.
Jalkalamppu makasi selkäni takana, se surisi kuin ampiainen.

Minä katsoin varjoani, joka taittui polvista ja niskasta,
eikä varjoni liikahtanut ennen kuin varjo otti minun varjoni
ja pimeys täytti koko huoneen kuin musta lippu.

Tomi Kontio: Vaaksan päässä taivaasta, 2004