Mitä minä sanoisin sinulle

Mitä minä sanoisin sinulle,
joka huusit että minulla on liian iso pää?

Sinulle joka kuorotunnilla käskit olemaan hiljaa
kun sulla on niin karsee ääni?

Sinulle joka vedit housuni nilkkoihin luokan edessä
ja revit piirustukseni?

Sinulle joka uhkasit että isoveljesi
hakkaa äitini nyrkkiraudalla,

painoit seinää vasten,
kuiskasit viiltäväsi silmäni partaterällä?

Entä sinä joka laitoit
pikkulinnun irtileikatun pään postiluukusta sisään?

Minä olin vasta kahdeksan!
Ja te olitte vasta kahdeksan.

Punoin suloisia kostoja.
Kirjoitin riimuja ja kirouksia ja opin vihaamaan.

Ajattelin lasinsiruja
pajunvitsoja
happoa
hämähäkkejä
hehkuvia hiiliä
pihtejä
ja ruumiinaukkoja.

Mitä nyt vastaisin sinulle vaalea tyttö joka sanoit
susta ei koskaan tuu mitään kun ei sulla oo persettä?

Sinulle joka kiljuit inhosta kun vahingossa kosketin
vittu tiedä mitä sä noilla käsilläs oot tehny yäk?

Teille jotka käskitte mennä parturiin
ja polttamaan noi vaatteet?

Sinulle suosittu poika joka huvitit suosittuja tyttöjä:
sillä on sininen muna kun se on ympärileikattu?

Entä teille jotka äänestitte minut luokan rumimmaksi
kun en käyttänyt Leviksiä?

Minä olin vasta kolmentoista!
Ja te olitte vasta kolmentoista.

Punoin suloisia kostoja!
Kirjoitin runoja ja kirouksia ja opin vihaamaan.

Ajattelin kiinalaista tulta
bambutikkuja kynsien alla
köysiä ja vipuja
veden kanssa nieltävää pellavaliinaa
ja niin vähän kuin teidän elämänne
enää myöhemmin merkitsivät
ymmärsin täydellisesti
Amerikan mustien takkien sisään
kätkettyjä haulikoita.

Otto Grundström: Tähtiotsa, 2005