Onko mahdollista kirjoittaa
tätä runoa? Muoto on etäisyyttä,
myös kuolevien lasten
katseeseen, niin ikiaikaiseen,
ettei se enää näe
vaan on. Kaukana
runoilija lohduttaa itsessään
olevaa lasta. Hän ei uskalla
lähestyä, sillä hän ei uskalla
vaieta. Hiljaisuus on
kirkaisu, joka ei vapauta
vaan lopettaa. Puhuminen vaatii
etäisyyttä, mutta onko
tämä runo näin ollen
toinen runo? Jos jokainen runo
on toinen, se käsittelee
muotoaan, aavistuksellista sivukuvaa
silmien lauman
fanaattisessa hämärässä,
mahdollisuutta, nimeä
Sodomassa.
Gösta Ågren: Vuosisadan ilta, 1994
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti