Kaukainen periaate on pelon liittolainen.
Menneisyyden epävarmuuden liittolainen
hämärässä perikuvassaan.
Se laahaa mukanaan atomioppiaan joka minuutti
sallimatta pienintäkään kulkureittiä
tukahdutetulle vaistolle.
Se tahtoo pitää elävänä tilan
rakkauden ja "sen, mitä he sanovat" välillä.
Kuitenkin
rakkaus on lopulta onnistunut
vakuuttamaan tämän maapalan
murtamaan suhteellisia rajojaan.
Epävarmuus on vihdoin alkanut turmella
itse filosofiaa.
Veden ja hunajan keskinäisessä seremoniassa
ahdistuksen sekä muutamien vihreiden oksien
suopeuden välitilassa
puu ojentaa juuriaan toivoa kohden.
Sateen riitti tuntee sen jo vanhentuneet luut.
Kuitenkin se tahtoo nähdä uuden alun
ennen päätymistään syksyn harmaisiin poimuihin.
Vain rakkaus voi pysäyttää uurteiden värin
sielun iholle.
Carlos Carralero: Saturnuksen lapset ja Amor. Kuubalaisia runoja, 2011
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti