Ah liekö ketään muuta,
ken niin on rakastanut päivää, kuuta
kuin pimentojen lapsi raukka ma,
ja ruudun takaa toisten joulupuuta!
Ma hiivin hangella.
On silmäluomi raskas, raukea:
nään unta suven kultahattaroista
ja jostain kaukaisesta, kauniista . . .
Ah liekö ketään toista,
ken kärsii niin siit', ettei valot loista,
kuin varjoss' astuja ma poloinen,
mi anon tulta outoin akkunoista!
L. Onerva: Pursi, 1945
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti