(London poem)

Että mitäkö minulle kuuluu
Olin Suomessa kuukauden, en onnistunut, täällä
menee vähän paremmin
kun ei tarvitse sopia
kenenkään mihinkään
eikä tarvitse omistaa, tarvitse pyrkiä
hyveeseen
kun omistaminen on ainoa hyve
Suomessa en onnistunut, pelkäsin
niiden huomaavan etten minä tahdo
enkä pysty hankkimaan
hyvettä
Täällä menee vähän paremmin
voin aina viitata kauas pohjoiseen
ja sanoa, siellä
siellä on minun hyveeni, siellä
asunto ja vaimo ja lapset
ystävät, mielipiteet
jotka vaikuttavat yleiseen mielipiteeseen
siellä, siellä minulla on
sanon ja osoitan pohjoiseen
ja istun täällä ja luen
Economistia, how to expand,
heitän appelsiininkuoria lattialle, aurinko paistaa
pölyisen ikkunaruudun läpi kello on kolme
hajoavassa maailmassa
jonka näemme hajoavan, emme oikeastaan välitä
minä en välitä
että mitenkö minulla täällä menee, olenko onnellinen
mikä minussa, sormet, varpaat
tukka vai hampaat vai se millä ei ole nimeä
koska jumala syntyi neitsyestä
kadotettu, katkaistu, kirkontornien muottiin valettu
Kyllä, kyllä minä teen työtä
vakavasti joka päivä, en odota
mutta kun näen tämän matalan loputtoman kaupungin ympärilläni
tulen levottomaksi
ja odotan
tämän kaupungin ja kaikkien kaupunkien kukintaa,
kävelen
maan alla, junien välissä
ja katson naista
joka
päivästä päivään
kampaa tukkaansa
sen näköisenä ettei se tuosta paljon muutu

Pentti Saarikoski: Runot, 2011 (1965)