Kun nousee kuu, kuolee
kirkonkellojen soitto,
ja tiet ovat äkkiä
läpitunkemattomat.
Kun nousee kuu, peittää
meri aaltojen alle maan,
ja sydän on kuin saari
sen äärettömyydessä.
Ei täydenkuun yönä
voi appelsiinia syödä.
On aika syödä hedelmää
jääkylmää ja vihreää.
Kun nousee kuu, toistuu
sen kasvot satoina yössä,
ja hopearaha yksin
taskussa nyyhkyttää.
Frederico García Lorca: Mustalaisromansseja, 1976
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti