Käärin eväät
sanat paperiin,
pitkän pitkällä
matkallani.
Ja sinut
kun kohtaan,
en enää kanna
sanojani itse
niitä muista.
Jos ymmärrät
mitä ajattelin
ja tunsin ehkä,
maailman koet
kuin minä.
Elämäsi ei
ole julma
ei surullinen
vaan unohtuva.
Toivo Laakso: Kun elää saat, 1977
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti