"Tuo se käy kuin luomistyö",
sanoi mummo kassapojalle ihailua äänessään
ja teki käsillään epämääräisen liikesarjan.
Jätkän suupielet kääntyivät
alaspäin hillitsemään myhäilyä,
tärkeyden, täyteyden tunnetta, ja kädet jatkoivat
viivakoodin ja lukijan yhteyttämistä.
PIP, PIP, PIP, lausui kassakone, maanväristen takkien
tuskaisa jono ulottui six-pack-kaapeille asti.
Nyt 1 000 uutta tuotetta!
Punainen valonsäde osui elintarvikkeiden sydämeen,
paljasti niiden arvon ja suhdanteet,
liukuhihna luikersi eteenpäin, valmisteet, tölkit
ja tetrat putoilivat metallikaukaloon.
Hetkeksi vaaleasta pojasta oli tehty
Suuri Kapellimestari,
ja toden totta hän oli nopea, näppärä,
kohtuuttoman sutjakka työssään.
Mummo kaiveli pennosiaan, maksoi,
kiitti, eikä luopunut
pehmeästä hymystään.
Palautattehan ostoskärryt paikoilleen seuraavaa asiakasta varten!
Automaattiovet lämähtivät auki,
pojan käsien läpi kulki jo seuraavan lähimmäisen ravinto,
asiakas astui hitain askelin ulos kosteaan kohinaan.
Riina Katajavuori: Koko tarina, 2001
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti