Salin korkeat ikkunat
ovat aina kirkkaat
niiden ikuinen puhtaus ja rautakoristeet
tuovat ylimääräistä karismaa kaupungille
jonka ne näyttävät katsojalle
Talvisena alkuiltana valo on sinistä
ilma kylmää ja kuivaa, joten
rautatieaseman kuulutukset yltävät tänne asti
pendolino Joensuusta saapuu laiturille viisi
venäläinen juna lähtee kohti Pasilaa
Lumen vauhti kutsuu mukaansa
kiihtyvän junan pyörien kannoille
iltaan jossa sinä putoat minuun
Juna lähestyy Moskovaa
ja jatkaa kauas, sinne
missä mielihyvällä on tuskainen ääni
missä hiukseni valahtavat kasvoille
missä jalkapohjia poskia polttaa
missä hellyys ja kipu ovat
täsmälleen sama kosketus
Anni Sinnemäki: Aleksis Kiven katu, 2009
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti