En pääse irti sinusta
kuulen kuinka pilvet hinkkaavat toisiaan vasten
haluaisin paisutella sanoja, mutta ne kutistuvat pieniksi
kuulen kuinka madot pehmentävät maata
ja etana työntää tuntosarvensa valoa kohti
ja sen kuinka kilometrien päässä
joku kohottaa nenäliinan ilmaan ja huiskuttaa
vai vuosikymmenten päässä, eilisessä, huomisessa
huulipunan kärki katkeaa
baarin edustalla, kimmahtaa paidan rintamukselta
kuin pätkä sormea
siellä jossain, hienoksi jauhautunut
maailman ydin, takertuu historiaan, tarinaan
että yhdessä onkalossa taas hyvästit jätettiin,
kiinni jäätiin.
Tomi Kontio: Vaaksan päässä taivaasta, 2004
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti