Minä olen silmä joka tekee valon näkyväksi
Minä olen lintujen nopeat varjot lehvistössä, ennen
kuin ne ovat poissa
Minä olen syksyn värit ja tuulen sininen pyörre
Minä olen mykkä tyttö joka antaa taululle syvyyden
Minä olen se joka koskettaa ja se jota kosketetaan
Minä olen lämpö ja kylmyys, ystävyys, avoin
käsi ja yön lupaukset
Minä olen myrsky ja tyven ja vuoden ajat
Minä olen kasvojesi murhe
Minä olen kukkiva omenapuu ja lintu
paljailla olkapäilläsi
Minä olen virtaavat vedet ja pilvet
Minä olen murhaaja, uhrin mykkyys ja kuolleitten anteeksianto
Minä olen elämä joka jatkuu loppuessaan
Minä olen väärinkäytettyjen ideologioiden hautausmaa
Minä olen ajan sydän, maan syvyys ja haihtuva rakkaus
Claes Andersson: Pimeän kirkkaus, 2010
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti