1
Omenankukat auki
toisin kuin eilen, toisin
kuin huomenna enää:
kristallilasien yli,
savimaljojen tunkeilemattoman
harmonian yli soi
hiljainen aaria.
Jos et tule, ne eivät merkitse mitään.
Jos tulet, ne eivät merkitse mitään.
2
Jääkö kamarini perälle
ainainen hämärä
kevätilta
jossa lintu laulaa?
Se alkoi odottamatta.
Odottamatta.
3
Rikkaruoho polulla
jota odotin sinun palaavan.
Katson silmiisi
suoraan kuin ennen,
en puhu siitä.
En puhu siitä.
4
Tule vastasataneen lumen yli,
runko, ja latvus
silmänkantamattomiin.
Tule, painaudu syliin:
välillämme ei ole mitään,
välillämme ei ole mitään.
Merja Virolainen: Pilvet peittävät sisäänsä pilvet, 2000
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti