Katseessasi tähtien ikävä,
valovuosien mittainen.
Kosketuksen päässä nukkuu maailma.
Olen vain penni tutkimattomien
vettesi yllä, hopeoitu nolla.
Sinä tarvitset minua kuin kuolemaa.
Me olemme tämän haaksirikon arvoiset.
Anna minun hukkua kaivosi huimaavaan
tyhjään, toivomuksen syvyiseen.
Panu Tuomi: Iris, 1995
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti