Todellisuus

Olen meri, sanojen kuohua täynnä –
ja sentään ainutta löydä en,
joka katseesi alla ei pirstoutuis,
sinä suurin, hiljainen,

sinä syvin, totisin todellisuus...
Kuin meri verkkaan rauhoitun,
kuin meri loivin mainingein
olen hiljaa luonas sun.

Mitä tahdoinkaan? Sanan kauneimman?
Olen rantoja vailla ja pohjaton,
ja kuin taivaan kuvain se minussa on,
sana ainoa: rakastan.

Aila Meriluoto: Lasimaalaus, 1946