On risuaitaa, on piikkopaitaa,
on akka aulein ja ahkerin,
on saunavasta, on omaa lasta,
on mustakattoinen mökkikin
ja pellonläiskä ja hevoshäiskä
ja mullan anti ja kyntötyö.
Et vaadi muuta, ei purra puuta,
ja unta riittää, kun saapuu yö.
Jos toista pyydät, ne toiveet hyydät,
jo kestät myrskyt ja hallatkin.
Niin ilo riittää, kun osaat kiittää.
ja liität viikkoja viikkoihin
ja hetket karvaat lääkkeiksi arvaat.
Jos valtakuntasi pieni on,
on korkeutta, on kirkkautta –
on lahja annettu loputon.
Arvi Kivimaa: Kerran Firenzessä, 1955
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti