Ankkuripaikka

Asiat tapahtuvat selityksiä pyytämättä, nokkakolareissa
tehdään ruumiita ja lohdutusta anotaan. Se on elämää.
On totta, että suuri eläin syö pienemmän ja pieni suuren
eikä sattuma tottele lakeja.

Tieteellinen maailmankatsomus on tarjolla ilmaiseksi.
Kaaos selittää itsensä kaaoksella ja toimii rikkeettömästi.
Onni lepattaa sydämessä kuin kynttilänliekki tai perhonen.
Hiukan tuulensuojaa se tarvitsee.

Haaksirikkoinen kyyristyy mahtuakseen aineeseen, mutta
ei näe mitään, ei edes sormenjälkiä. Taivas on sekin tyhjä,
tähdet koristeita. Myrskyn silmässä avautuu ankkuripaikka,
pelkkä olemassaolo, ihme.

Pentti Holappa: Ankkuripaikka, 1994