Seisoin korkeassa huoneessa, katselin
kolmea pientä poikaa puistossa,
oli syksy niin että irtoavat lehdet pyörivät
tuulessa vuotten lailla.
Yksi pojista tönittiin kauemmaksi
yhä uudestaan, se itki ja huoneeni madaltui,
kävi ahtaaksi,
oli laitettava käsi ikkunan lasia vasten,
onhan se vielä siinä.
Antti Ritvanen: MotMot. Elävien runoilijoiden klubin vuosikirja 2002, 2003
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti