Se on hengittänyt sisäänsä
tuulta joka kantoi
sinun ensimmäisen huutosi
synnytyslaitokselta
lyijyä menneistä takseista
joiden nahantuoksuisilla takapenkeillä
väsyneet parit suutelivat
ennen kuin kukin lajiteltiin
laillisen puolisonsa viereen
Hän joka on maalannut nimimerkkinsä
sen huokoiseen pintaan
säilyttää asemansa
paineilmapesun jälkeen ja
oikeudessa
Öisin täällä seisoo
vanha nainen
kassinsa kanssa
kuolleen linnun
veriset linnunluut
olen nähnyt useammin
kuin kerran
Miten lohduttaisin
betoniarkkitehtejä
jotka katkerasti katuen
ajattelevat materiaaliaan
Ei se ollut täydellistä
mutta kyllä se elää
Anni Sinnemäki: Aleksis Kiven katu, 2009
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti