Silmät tummat tutkivin kysymyksin
lapsi leikkivä äkkiä äitiin luo:
«Äiti, miksi ne niin ovat kaikki yksin,
puut ja ihmiset, talot ja tornit nuo?»
– «Eihän, kulta, ne viihtyvät vieretyksin
kaikki talot, tornit, ihmiset, puut.» –
«Ei, ei, katso, ne niin ovat kaikki yksin.
Kuinka kunkin on, sit' ei tunne muut.
Toiset toisistaan kiviseinä sulkee,
rautaportit lukkohon kierretään.
Yksin äitikin käy, isä yksin kulkee,
Jumala taivahassa on yksinään.»
Nosti silmät tutkivat, suuret, tummat
äitiin laps. Sydän sylkähti äityen:
mistä saanut lapsi on lauseet kummat,
lapsiko virkkaa ties toden viimeisen?
Otto Manninen: Säkeitä II, 1910
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti