Kirurgille on apua
siitä että hän on partiojohtaja,
tottunut retkeilemään,
syömään puuroa pakista,
kaapimaan sen puhtaaksi.
Siihen hän vertasi
sinun ensimmäistä leikkaustasi,
tai oikeastaan toista, sitä missä kasvain jo poistettiin.
Ensimmäisellä kerralla vain kurkistettiin
kuinka levinnyt se oli, arvioitiin
mitä ylipäänsä voitaisiin tehdä.
Vatsasi avattiin vaakasuorasti kuin kukkaro,
ja pantiin kiinni saman tien,
hötöä kasvainta oli kaikkialla,
siihen ei päässyt käsiksi.
Olisi kätevää, jos tähän voisi panna vetoketjun,
joku sanoi,
kun se joudutaan avaamaan kuitenkin kohta uudestaan.
Ja se avattiin, synostaattihoidon jälkeen.
Silloin kirurgi sanoi, että seuraava vaihe olisi sädehoito,
koska sinne jää aina jotain
niin kuin kattilaan kun puuro on palanut pohjaan
vaikka kuinka yrittäisi kaapia,
puukauha on niin krouvi väline.
Äitisi luotti tähän kirurgiin,
niin kuin me kaikki.
Hän oli luottamisen arvoinen.
Leikkaus onnistui, ensimmäinen, toinen, viimeinenkin.
Juha Vakkuri: Kirjeitä 15-vuotiaalle maalivahdille, 2000
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti