K'uan, kiinalainen runoilija,
katseli välinpitämättömästi
ohikulkevan virran kohtalonsymboleja
ja heilautti kättään ennusmerkeille
joita linnut piirtelivät majojen yllä.
Kahdeksankymmentä vuotta
hän oli tutkinut merkkejä sammakon selässä
ja ruohon läpinäkyvässä kädessä
mutta vihdoin
hän pysähtyi vieraaseen olentoon itsessään
ja tutki sen piirtoja:
merkit olivat vaikeasti tulkittavia
mutta merkkejä käännellessään
hän hämmentyi ja pysähtyi
ja äkkinäistä totuutta säpsähtäen havaitsi:
nehän ovat tutkimisen arvoisia.
Hänen ei jäljellä olevan elämänsä aikana
tarvinnut astua
olemuksensa rakennetun kynnyksen yli.
Tärkeitä merkkejä oli kynnyksessäkin
ja kynnyksen alla.
Eikä hän enää viitsinyt taittaa
kaislaa soittimekseen
(luonto sillä omat mielialansa soittakoon,
hän ajatteli)
eikä hän enää etsinyt totuutta
tästä maailmasta.
Viljo Kajava: Ei kukaan ole voittaja, 1962
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti