Kun loppukesän sadepäivänä ripustin vastapestyjä lakanoita
vintille, jossa pyykkinarut ristesivät
ja piipunsyrjästä siilautuvassa valossa keinahteli tomu
kun ravistin puuvillakankaan suoraksi ja iho
vielä muisti laskoksissa raukeana viipyilevän ihon
kun hätistin ympärilläni kihiseviä ampiaisia ja aistit
äärimmilleen viritettynä kuuntelin keltamustaa surinaa,
kun kyykistyin pistiäishyökkäyksen tieltä ja lakana
putosi kuin valtaisa aave pölyiselle lattialle
muistin kyllä, että kesäkuun alun helteisinä päivinä
olisin voinut pudottaa pesät,
kun seinien kerrokset olivat vielä niin ohuet että valo
teki niistä läpikuultavat ja saatoin nähdä
ampiaisen ahkeroivan rakennustyömaalla,
ruumis kippurassa kuin sikiö, salaperäinen suriseva lintu
eritti rauhasistaan taloa, munankuorta
silloin olisin voinut pudottaa pesät alas.
Kristiina Wallin: Murtuneista luista, 2007
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti