Linnustaja

Ja siellä, missä linnut eivät pelkää,
visersi hiustes yllä kirjosiipi
kuultavaan tuuleen. Ilma, avaruus
– se, minkä jätit – oli tykönäsi
ja valo. Silloin linnustaja saapui
ylitse kedon, luokse ansojen,
ja pysähtyi, ja kaikki pysähtyivät
ja sormin hienoisin
tunsivat viserryksen untuvilla.

P. Mustapää: Linnustaja, 1952