Valkolehdokki

Valkolehdokki, Jeesuksenkämmen,
yöhön takertuva tuoksu, happo,
joka kuorii kiitäjän kotelostaan.

Niin minä sinut näin, hiustesi kärjissä
elämäni tähtikuviot,
Otava ja ahnas Kassiopeia
kuin vuoteessa makaava nainen,
ja ikuinen kierto,
hidas kuin hiilen pako.

Et sinä kuuta et aurinkoa
kunhan kärpäsen huulelle,
voiman sormiisi.

Tomi Kontio: Lukinkehrä, 1996