tunnusmusiikkisi kätkeytyy kirjainten väentungokseen – - -
- – - aineettoman otsalohkoni protoplasmaluolastoista
pulppuaa tilavuutta kuvaava yhtälö lepakoita – - -
– - - ne luotaavat jälkilämpösi sateisia hyönteisiä
stratagemien hiljaisten fosforioksien alta ja oi
paljastavat olemisemme muurissa sihisevän sytytyslangan - – -
- – - esityskauden viimeisenä välienselvittelyiltana
bassolinjan epämuodostunutta päätä muistuttava lumipallo
särkee syyn ja seurauksen epäkeskon mäkiauton - - –
- - – minua suojelee hyväntahtoisuuteni jättiläishirviö
mutta sinun käsissäsi kaikki on vahaa - – -
- – - ja hallitset kuivuvaa pysäytyskuvaa kuin rumpua
Kristian Blomberg: Puhekuplia, 2009
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti