Kun katuvalot sammuu, näkyy tähdet
kohtaus kuin unohdetusta jännäristä
jossa auto lipuu
läpi öisen kaupungin
Meidän radio särisee
mutta silti tajuu, että tää kohta on kaunis
kun tän kuulee
aika pysähtyy hetkeksi
ja sattuu vähän
Tyttö joka nojaa parvekkeen kaiteeseen
ei aio mennä sisään
toisten mielipiteet eivät enää vaikuta
eikä hymy
vaikka siinä välähtäisi minkälaiset hampaat
Tarina lähestyy loppuaan
auto kääntyy kulman takaa
joistain juonista ei millään ota selvää
Tytöllä joka nojaa parvekkeen kaiteeseen
on kylmät kädet
mutta hän ei pyydä enää ketään niitä lämmittämään
joskus on paras vain pukea käsineet
joskus villa lämmittää paremmin kuin mies
Anni Sinnemäki: Sokeana hetkenä, 2003
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti