Miten kauan kesti,
ja millä keinoin,
päästä tänne mistä ei enää
pääse takaisin,
halusi tai ei.
Ei vastaa kello, kultainenkaan,
ei yliopiston almanakka,
eivät ihmisnahkaselkäiset historiankirjat
ensipainoksina saati lyhennelminä.
Vain juovittunut graniitti, jokin meren
tai maan hioma sileä rantakivi,
saraheinän varjo menneeltä kesältä,
tai kyynel jonka olen aivan itse
nostattanut jonkun toisen poskelle
joskus vastaa, vaikka sanoista
en saa enää selvää.
Pentti Saaritsa: Tatuointeja ja lävistyksiä, 2009
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti