Yläkoulus, matikantunnilla
huamasin yhtäkkiä,
jotta sullon rintaliivit:
niiren lukko pönkötti seliäs
teepairan läpi.
Siihe jäi toisen asteen yhtälöt,
alako kolomannen astehen yhteys
tai sen yritykset:
sellaasia pitkiä katsehia,
toiveita,
jotta näkis sun välitunnilla,
ja sää näkisit,
kuinka mää könyytän piänempiä.
Varmuuren vuaksi
heitin sua lumipallolla silimähän,
jotta ymmärtääsit
palavan rakkauren.
Heitit ainaki takaasi.
Olit oikeen laittanu kiven
lumipallon sisälle.
Taas olimma onnelliset
monta päivää.
Arto Juurakko: Yhyres kaharen, 2007
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti