Mielialani

Jo nousevi nurmen nukka,

Ja kunnahat vihertää,

Ja kevähän ensi kukka

Pääns’ ujona ylentää.

Ja perhonen punasiipi

Luo kukkasen äsken hiipi

Ja soi sille suudelman

Niin lämpimän, armahan.

On lempeen syttynyt kukka,

Vaan perho, perho on pois! –

Tuo murheinen vuokko rukka

Miel’-alani arvata vois.

P. J. Hannikainen: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta, 1899