Rubikin kuutio

Minä kaipaan kiihkeitä puheitasi
sanoja jotka valuvat päälleni
kevyenä sateena
ne joiden kanssa nyt kuljen
ovat miellyttäviä
mutta sanovat niin vähän

Minä kaipaan kun osasit koota
nopeasti rubikin kuution
jäämyrsky tuli ensin elokuviin
sitten sääksi
se lasitti kaikkien puiden oksat

Minä taidan kaivata sinua
kertomaan kirjojen juonia
joita en ole lukenut
ne joiden kanssa nyt kuljen
ovat tuskastuttavia
koska muistavat niin vähän

Minä kaipaan kun osasit koota
nopeasti rubikin kuution
jäämyrsky tuli ensin elokuviin
sitten sääksi
se lasitti kaikkien puiden oksat

Jääksi se lasitti
kaikkien puiden oksat

Anni Sinnemäki: Sokeana hetkenä, 2003

Se talvi ei koskaan päättynyt

Se talvi ei koskaan päättyyt
Aurinko ei kohonnut taivaalle
Vaikeneminen valtasi talon toisensa jälkeen
ja katulamput sammuivat
Lapset tallettivat kuvan
kukasta ja vihreästä lehdestä

Tuula Hortamo: Kuuntelen maan kerroksia, 2005

Talonmies löysi minut kaksi päivää sitten

Talonmies löysi minut kaksi päivää sitten. Minun ei olisi kannattanut
yrittää ulos, mutta tarvitsin välttämättä jotakin syödäkseni. Halusin
puuroa. Puuron takia pukeuduin, kivusta huolimatta vedin kengät jalkaan.
Jos naapurin kissa ei olisi törmännyt pohkeeseeni, olisin ehkä päässyt
lähikauppaan ja poiminut hiutalepaketin hyllyltä. Olisin ehkä parantunut.
En olisi huutanut tuskasta, en tuupertunut keskelle pihaa ja vaiennut
lopullisesti. Talonmies luuli, että olen kuollut. Lääkäri väitti nähneensä
minut aiemmin: lummelammikossa, kasvitieteellisessä puutarhassa.
Talonmies katsoi häntä ymmärtäväisen ihmisen silmin ja silitti hitaasti
hänen selkäänsä. Sitten he itkivät. He työnsivät minuun neuloja ja tutkivat
kudosnäytteitä. He yrittivät kaikkensa, mutta eivät tunnistaneet elämää,
joka sykki ihonalaisissa paukamissa.

Kristiina Wallin: Murtuneista luista, 2007

Kursk

Dmitri paloi.
Hänestä oli jäljellä vain jalat.
Loppuosa miehen vartalosta säilyy
vain rakastavan naisen sydämessä.
Leski kyynelehti kauniina,
se tietenkin kuului kulttuuriin,
ei meidän pidä olla moksiskaan.
Kirje oli säilynyt, koska Dmitri
oli säilönyt sen voihin.
Nainen suoriutui hyvin
ja itki ohjesäännönmukaisesti.
Syytimme kanavaa.

Riina Katajavuori: Koko tarina, 2001

On niin turvallista lukea sanomalehdestä

On niin turvallista lukea sanomalehdestä.
Se on toinen maailma.
Tai katsella televisiosta.
Se on huonekalu.

Caj Westerberg: Toteutumattomat kaupungit. Runoja 1967–1985, 1987

Vallan olemus?

Vallan olemus? Karkea
lapsi. Siksi
toteutettavissa oleva
on vaikeaa, mutta mahdoton
helppoa, ja tulevaisuus
vain nykyhetken
naapurimaa, jonka me voimme
miehittää!

Gösta Ågren: Vuosisadan ilta, 1994 

Ystävät kuin sula jäässä

Ystävät kuin sula jäässä;
heidän seurassaan päivä kului iloisesti,
ilta oli lyhyt.
Yöllä näen unen kuolemasta:
nousen vuorelle reppu
selässä.

Risto Rasa: Laulu ennen muuttomatkaa. Runot 1971–1980, 1982

Kuumaa ilmaa

Kuuma ilma on kaataa kumoon

lyö kasvoihin kuin lämmin haude

saunan esiaste.

On vaikeaa erottaa tutut kasvot

ilman kädenheilautusta

lentoaseman sadoista

tummista kasvoista.

Vain paras mangojuoma

pitää tajunnan riittävän kirkkaana

ymmärtämään pippurit ja

pyhät lehmät,

elefantit, temppelit ja riisipellot

matkalla kanaville.

Ei täällä ole tapana

leyhyttää kasvojaan hatulla.

Eivät ole tapana

sairaanvalkoiset vieraat.

Elina Grönlund: Valkoinen sari, 1997

Ensin se oli vain vitsi

Ensin se oli vain vitsi
juhannuksen alla pikkuvolkkarissa
jossa oli viisi ihmistä ja yksi koira ja puhuttiin englantia
ja joku kertoi siitä kyltistä: Beware of falling angels
(eikä sitä voinut edes kunnolla suomentaa).

Sitten olin jo Venetsiassa sitä etsimässä.
Mutta löysin vain Venetsian.

Enkeleitä ei tarvitse etsiä.
Ne ovat jo kauan langenneet
kuin sade.

Aila Meriluoto: Varokaa putoilevia enkeleitä, 1977

Talven teksti

Hiuksenhienonluja
talven teksti
puhtaan grafiikka
teräspiirros viilletty
itsepintaiseen
muukalaissydämeen.

Bo Carpelan: Uudet runot, 2007

Kun tehdään ruokaa

Kun tehdään ruokaa
aamukaste vie savun
alas ruohikkoon

Shiki Masaoka: Shiki, 1999

Sumu valaisee yötä

Sumu valaisee yötä,
jos ei sumu niin tähdet
jos ei tähdet niin kuu pilven takana
jos ei pilvet niin kiiltomato
jos ei mato niin sähkö
jos ei sähkö niin kämmenesi selkäkarva
jos ei karva niin uni
jos ei uni niin hyttysen musiikki
jos ei sääski niin koivun runko
jos ei koivu niin tuuli
jos ei tuuli niin pimeyden liepeet
jotka voin valokseni ymmärtää.

Hannele Huovi: Hiilellä piirretyt puut, 1987

Liikkumatta kuin saaliseläin

Liikkumatta kuin saaliseläin
että en paljastuisi.
Entä jos minua nyt kutsutaan nimeltä?
Yritän heilua mukana, puun oksa.
Yritän näyttää terveeltä
haavoittumattomalta.

Mitä enemmän yritän sitä kovemmin pelkään
voimat kuluvat turhaan
voimat kuluvat pelkoon ja pelon pelkoon
ei minusta enää ole.

Liisa Laukkarinen: Tämä hämärä maa, 1990

Kanabussi Guatemalan yössä

Kanabussi Guatemalan yössä
kuskin penkissä keltainen tarra Jesus es mi piloto
ja tuplahinta myös intiaaneilta
"Pidä hetki mun leguaaneja"
kylmä pelko kiemurtelee käsissä
vaikka muistan hävetä etten osaa
tässä löyhkässä tupakkakin tuoksuu
nitojalla pienennetty lippalakki tuijottaa
rikollisin silmin
ja omenaa on pakko tarjota puukon kärjellä
mutta tänä yönä Cortazarin solassa ei ryöstetä
vain bussinluuranko katsoo rotkon elävästä pohjasta
tyttö työntää lapsen syliini
pienet sormet leipovat räkää kasvoihini
vieressä hymyilee vanha intiaanirouva arvokkaana
paskat tukevasti housussa

Eetu Salunen: Ei mitään lisättävää, 2011

Valentinuksenpäivän tervehdys

hyvä nukkua kun on väsynyt

& käydä yön oudoissa kaupungeissa

& yksinkin

on parempi herätä

kuin olla heräämättä

mutta vielä parempi

herätä rakastetun vieressä

& on todella ihmeellistä

herätä rakastetun vieressä

& nähdä rakastetun kasvot

niin kuin näkisi ne ensimmäistä kertaa

»karmaisevan kaunis nukkuva muukalainen

vuoteessamme tänä aamuna»

ai mutta sinähän se olet, sinä

en vain koskaan ennen ole nähnyt sinua tällä lailla

Anselm Hollo: Corvus, 1995

Rakkausruno

Tässä on bussi,
jota kuskasi Reijo.

Tässä on mies,
joka matkusti bussilla, jota kuskasi Tony.

Tässä on mies,
joka jätti miehen, joka matkusti bussilla, jota kuskasi Pjotr.

Tässä on nainen,
joka rakasti miestä, joka jätti miehen, joka
matkusti bussilla, jota kuskasi Päivi.

Tässä on poika,
joka vietteli naisen, joka rakasti miestä, joka jätti
miehen, joka matkusti bussilla, jota kuskasi Ahmed.

Tässä on tyttö,
joka alisti poikaa, joka vietteli naisen, joka rakasti miestä,
joka jätti miehen, joka matkusti bussilla, jota kuskasi Murat.

Tässä on äiti,
joka huusi tytölle, joka alisti poikaa, joka vietteli
naisen, joka rakasti miestä, joka jätti miehen,
joka matkusti bussilla, jota kuskasi Enrico.

Tässä on isä,
joka ei nussinut äitiä, joka huusi tytölle, joka alisti
poikaa, joka vietteli naisen, joka rakasti miestä, joka jätti
miehen, joka matkusti bussilla, jota kuskasi Kirsi.

Tässä on vaari,
joka piiskasi isää, joka ei nussinut äitiä, joka huusi tytölle,
joka alisti poikaa, joka vietteli naisen, joka rakasti miestä,
joka jätti miehen, joka matkusti bussilla, jota kuskasi Jesse.

Tässä on mummo,
joka vihasi vaaria, joka piiskasi isää, joka ei nussinut
äitiä, joka huusi tytölle, joka alisti poikaa, joka
vietteli naisen, joka rakasti miestä, joka jätti miehen,
joka matkusti bussilla, jota kuskasi Pavel.

Tässä on setä,
joka käpälöi mummoa, joka vihasi vaaria, joka piiskasi
isää, joka ei nussinut äitiä, joka huusi tytölle, joka alisti
poikaa, joka vietteli naisen, joka rakasti miestä, joka jätti
miehen, joka matkusti bussilla, jota kuskasi Jussi.

Henriikka Tavi: Toivo, 2007

Läpinäkyviä lintuja laulattaa

Läpinäkyviä lintuja laulattaa
minne käynkin maailmassa

hölmö ei erehdy millaista on
hurjan päässä keksintä

hulluus intohimoinen väkevä
hameetta ja hameen alla

pääsyaukot ihmisväen iloihin
tänään entäs huomenna?




                pimeä nimeäni
                nimeä pimeäni

Karri Kokko: Toisaalta, 2010

Sähkökatkos taverna Oramassa

Viini palaa takassa
ja läikkyy valonakin
lasissa.

Caj Westerberg: Ataraksia, 2003

Ruostunut prinssi

Ruusunen raottaa silmiään.
Seitti repeää.
Yön kuningattaren kainalosauvat
käyvät tanssiin
hitaankepeään.
Ja kohtu ammollaan
on kitara seinälle
unohtunut tuijottamaan.
Katkaistu kieli
kuin jotain sanoakseen,
ääni hukkuu
Ruostuneen prinssin
kuviteltuun kuiskaukseen;
kosketus
       –– tärkeintä täällä
on unohtunut aavistus.

Kylläisenä, nälissään,
Ruususen reisien välissä
kukistuu kuningatar.

Jukka Vieno: Riippuvat puutarhat, 1979

Kun delfiini sukeltaa

Kun delfiini sukeltaa
syvälle

                      se löytää
                      delfiinin

Leena Laulajainen: Sinisen delfiinin laulut, 1997

Maailma laajenee joku sanoi illalla

Maailma laajenee joku sanoi illalla
kun hämärä oli silittänyt
kaupungin viivan auringon hilkkaan.
Nämäkin sanat ovat yhä minun suussani,
vaikka olen pyyhkinyt niillä kirkkaammaksi taivasta
ja rypistänyt maailman pintaa – että valo saisi
reunalleen varjon ja avaruus syvyyden.
Niin pieni tämä maailma on ettei sitä kuljeta,
siinä vain ollaan ja sitten ei.

Tomi Kontio: Taivaan latvassa, 1998

Pikkuveli

Tumma on taivas ja pimennetyt puut
kun matkustan pikkuveljen luota kaupunkiin
Olisin jo halunnut jäädä kotiin
herätä aikaisin aamulla lumiauran kolahduksiin

Pysy aina pikkuveljenä ja lintuna 
älä koskaan miehisty
En meidän taloon 
lisää aikuisia halua

Tiedän kyllä että undulaatit tapaavat
miestenvessoissa turpiinsa saada
mutta vielä pikkuveli lukee aamulla
sängyssä mun kanssa, 
sängyssä mun kanssa sarjakuvia

Pysy aina pikkuveljenä ja lintuna
älä koskaan miehisty
En meidän taloon 
lisää aikuisia halua

Sari Peltoniemi: Kalan silmä, 1988

Vuorokausi kokonaisuudessaan

Helmikuu, ankea kankaan pingotin.
Kaihtimen toisella puolella jonkun koira saapuu katua pitkin,
aloittaa harkitun räksyttämisen. Se asettuu paikoilleen jatkumoon
niin kuin kaikki muukin.

Muistan unessa kiistelleeni jonkun kanssa Pietarissa,
juoneeni hopeateetä. Tuuli oli koonnut loivia dyynejä kilometrien
päähän, kiiltävä valkoinen pinta kuin lolitalla ikään. Oli kevyt
hengittää, kaikki järvet saarettomia.

Kuuluu ujellus kun ohi ajavan auton valot halkovat huonetta.
Olen nyt kokonaan näkyvissä yhdeksännen kerran kahden tunnin
sisällä. Huomaan ovessa pienellä käsialalla tihrustetun lapun:

Olet tässä, ja tässä jatkuu kaikkiin suuntiin.
Maksu veloitetaan jokaiselta, joten ei mitään syytä olla suomatta
itselleen käyntiä upeassa hoitolassamme.

Tytti Heikkinen: Varjot astronauteista, 2009

Aamu

Hattaroilla itäisillä

Rusko kaunis kajastaa,

Pensahilla, lehtisillä

Kasteen helmet kimaltaa.

Metsän linnut riemahtelee,

Puusta puuhun lentävi,

Tuhat ääntä lakahtelee,

Tuhat uutta syntyvi.

Järven selkä värjähtelee.

Lehto hiljaa liikahtaa,

Kukkais leyhkät tuoksuttelee,

Luonto uuden elon saa.

Päivän koite taivahinen,

Luodut kaikki lumoova,

Onko muoto murheellinen

Silmääs seestä kohdanna?

Haihtunut on huolten häivä,

Mielen pilvet poistunna;

Lapsen-hetkenänsä päivä

Hellii lapsen tunteita.

Vaivat, tuskat eivät paina,

Kauha, riemu vallitsee,

Luonnon aamun kanssa aina

Syömen aamu valkenee.

 

Johan Ludvig Runeberg: Runoelmia, 1874 (suom. Edvin Avellan)

Apeana aamuna

Apeana aamuna
heräät juuttuneena sumuun,
melkein jo luovut: mistään ei tule mitään.
Entä mikä on sinun mahdollisuutesi
pimeässä jolle et mitään mahda?
Liike, liikahdus, vaikka vähäinenkin?
Jäähän juuttuneen linnun
räpyttelevä
           siivennosto.

Sirkka Selja: Pisaroita iholla, 1978

Niitä hetkiä, joita ei muista, ei unohda koskaan

Niitä hetkiä, joita ei muista, ei unohda koskaan.
   Kun juoksin yli vastaniitetyn nurmikon,
tuomiokirkon ovat avautuivat, kellot alkoivat soida.
        Ilma oli täynnä männynneulasia,
   ja tulevaisuus tuo niitä lisää.
Kyllä se kuolema nyt näitä rantoja kiertää, niin
        kiertää, rouva, ja kukahan on se seuraava.
Mitä ikinä minä täällä teen tai olen tekemättä,
        koituu teidän hyväksenne. Mitä menneistä
   murheista, tulevaisuus tuo niitä lisää.
Valta kasvaa, se koskee, kuin oranssin värinen
        ankka, Brysselin aito matto.
   Kohta jokin tulee pitkin lunta, jokin kalpea
        valkeassa aamussa, kohta Losi tulee,
   miten hän sävelsikään: lyhyestä sormesta
            virsi kaunis, eikä minulla ole
   sitä avainta, jolla hänen sydämensä
        luukut aukaistaan.

Sirkka Turkka: Voiman ääni, 1989

Yö äänettömin

Yö äänettömin lumihiutalein
hipaisee ripsiänne mennessään
silmänne tuikkivat jääkaapin valoa
kuin uneen hajoava laulu
kantaen
rakkautta vailla

Kari Aartoma: Pilvet eivät pidä mistään kiinni, 1999

Kauan sitten

Kauan sitten
olit sulkenut sen lokeron
ja hukannut avaimen

Väärillä avaimilla väkivalloin
yritin murtaa
kunnes hitaasti aloin tajuta
lukkosi osaksi sinua

Kyllikki Villa: Ei eilistä, ei huomista, 2005