Mustikanpoimija näkee unessa

Mustikanpoimija näkee unessa
mustikkamättäitä,
mansikanpoimija mansikoita.
Maanpakolainen
kaukaisen maansa.

Pentti Saaritsa: Oltava on, 1995

Kaivo

Katseessasi tähtien ikävä,
               valovuosien mittainen.
Kosketuksen päässä nukkuu maailma.

Olen vain penni tutkimattomien
vettesi yllä, hopeoitu nolla.
Sinä tarvitset minua kuin kuolemaa.

Me olemme tämän haaksirikon arvoiset.
Anna minun hukkua kaivosi huimaavaan
tyhjään, toivomuksen syvyiseen.

Panu Tuomi: Iris, 1995

Hernelaulu

Älä sure mitään, tule herneeseen,
tähän vierelleni palkoon vihreään.
pannaan pitkäksemme, jutellaan,
puhellaan ja pölistään
mitä tulee mieleen.
Niin vene pääsee lipumaan,
pian kohta kiitämään
pitkin yksinäistä öistä virtaa,
kun herneenkukka päämme päällä tuoksuu,
nuokkuu niin kuin varjo laupias
ja suo meille paljon lohdutusta. Kuulethan:
salmi syvenee, mutta herneeseen voi luottaa.
Se etenee kuin levollinen hengitys
ali unten siltojen.

Maria Vuorio: Ison kiven juureen, 2001

Niin lähellä sinua

Niin lähellä sinua
melkein kuin itsessä
ja runo
äärettömän kevyt, kallis
kuin valo
joka nostaa kuolleet

Risto Köykkä: Perhosetkin ovat vielä hengissä, 1998

yön ainoan tähden valaisemin sormin

yön ainoan tähden valaisemin sormin
kiinnitän sydämellesi
lumen hiljaisuudesta
pimeyden syvänteiden painosta
syntyneen helmen
kuin muiston
jonka kirkastamaa hohdetta
ei kukaan ota kasvoiltasi

ei huuliltasi tietoa
ei silmistäsi salattuja vesiä

Terttu Jurvakainen: Kirjeitä hänelle jota ei ole, 1999

Jäätyivät umpeen

Jäätyivät umpeen
levottomat vedet.
Kuunvalo, varjo
häilyvät eestaas
kirkkaan taivaan alla.

Murasaki Shikibu: Kuuntelen, vieras. Valikoima klassillisia japanilaisia tankarunoja, 1976 (suom. Tuomas Anhava)

Runoni

Runoni ovat lapsia, omaa vertani.
Ne puhuvat ja sanat jotka annan niille
ovat kuin palasia sydämestäni,
kyyneliä silmistäni.

Katkera hymy huulillaan ne kulkevat,
koska niin kerron elämästä.
Auringon ja päivän ja auringon puen niiden ylle,
varustan ne matkaan jotta ne vielä jaksaisivat
kun itse jo iltaan saavun.

Taivasta ne hallitsevat ja maata.
Silti ne ihmettelevät kuin jotain puuttuisi:
poikani harmistuvat ja murtuvat aina
kun tunnistavat äidikseen Surun.

Lempeää naurua ja
huilun paatosta vuodatan turhaan:
olen niille mistään tietämätön kuningas
joka on menettänyt kansansa rakkauden.

Ne luhistuvat ja sammuvat
eikä niiden nyyhkytys lakkaa koskaan.
Kulje ohitse, kuolevainen, käännä katseesi pois.
Unohdus, tuo laivasi, anna pojilleni tuulta purjeisiin!

Kostas Kariotakis: Ihmisten ja asioiden kipu, 1996 (1921)

Hyvää päivää

hyvää päivää

kuinka voit / kaunis ilma kiitos / kiitos kuinka voit

valitkaa keskustelunaihe

a) lämpötila                          oli hauska pitkästä aikaa: a i k a
b) terveydentila
                                                valitkaa ajan määritelmä

                                                a) lakanan reunaan ommeltu pitsi
                                                b) reikä ihossa
                                                c) matemaattinen suure

kiitos kuinka voit
                                  linnut lentävät luista läpi varisee luujauhoa

a) on satanut
b) on ollut kuuma
c) on ollut liikaa sadetta ja poutaa ja kaikenlaisia säätiloja

sumua ja pohjaan uponneita kiviä

                                                   anteeksi hyvää päivää kuinka

keltainen koira puhaltaa ilmapallon, kuinka keltainen
                                                koira voi olla, kuinka voit unohtaa ilmapallon

hyvää päivää ja anteeksi, anteeksi

tähän vuodenaikaan luut ovat pelkkää pölyä, lintuja
kiusaksi asti, kokonaisia parvia puhkeaa
luukappelista naakkoja ja palokärkiä, kiusallista, kiusallisen suurikokoisia

valitkaa keskustelunaihe, älkää puhuko linnuista, tervehtikää:

a) kädenpuristus
b) poskisuudelma                     valitkaa!

pulut ovat pahimpia, pesivät reisiluussa
kotiutuvat sopeutuvat mukautuvat, anteeksi: b

                                  ikään kuin epätoivoinen yritys / voitko / kuinka voit

Kristiina Wallin: Murtuneista luista, 2007

Aamulla

Aamulla
lieden lämmetessä
juolahdit luokseni.
Tulisipa posti
toisi kirjeesi.

Kari Aronpuro: Moskovan ikävä, 1973

Vioittunut ruumis

Älä mene uimaan kun sataa,
Äiti sanoi. Salama voi iskeä veteen,
ja halvaannut. Sinä et pidä
vihanneksista. Kuvittele, että joudut
viettämään loppuelämäsi yhtenä niistä.
Jonkun täytyy pestä sinut,
viedä sinut vessaan ja syöttää sinua.
Lapset kiusaavat sinua. Mutta
ehkä sinä olet onnekas, ja sinuun osuukin
vain matala jännite. Sinusta tulee
fiksu vihannes, niin kuin parsa.
Pystyt petaamaan sänkysi itse —
mitä et tee nyt — mutta ihmiset
säälivät sinua eivätkä puhu sinulle.
Kuvittelet ehkä, että olisi hauska vetelehtiä
kotona päivästä toiseen. Mutta
joka kerta kun ajattelet itseäsi,
vaikka että olisipa kiva syödä
             suklaajäätelötuutti,
ajatus vain väpättää hetken ja sammuu.

Hal Sirowitz: Äiti sanoi, 1996

Oman nuoruuteni

Oman nuoruuteni
näen vanhenevien kasvojesi läpi.
Mistä kaikesta sinua kiitän.

Hannu Salama: Villanpehmee, taskunlämmin, 1971

Kirkkaista ikkunoista

Salin korkeat ikkunat
ovat aina kirkkaat
niiden ikuinen puhtaus ja rautakoristeet
tuovat ylimääräistä karismaa kaupungille
jonka ne näyttävät katsojalle

Talvisena alkuiltana valo on sinistä
ilma kylmää ja kuivaa, joten
rautatieaseman kuulutukset yltävät tänne asti
pendolino Joensuusta saapuu laiturille viisi
venäläinen juna lähtee kohti Pasilaa

Lumen vauhti kutsuu mukaansa
kiihtyvän junan pyörien kannoille
iltaan jossa sinä putoat minuun
Juna lähestyy Moskovaa
ja jatkaa kauas, sinne

missä mielihyvällä on tuskainen ääni
missä hiukseni valahtavat kasvoille
missä jalkapohjia poskia polttaa
missä hellyys ja kipu ovat
täsmälleen sama kosketus

Anni Sinnemäki: Aleksis Kiven katu, 2009

Lebensraum

Jos kaipaat enemmän elintilaa, on syytä
suorittaa joitakin puhdistuksia.

Tuore lika lähtee helpommin kuin vanha.
Ensimmäinen vaihe on tunnistaa tahra,

käytä kaikkia aistejasi, älä kuitenkaan yliarvioi kykyjäsi,
ilmiselvä punaviini sohvalla, virvoitusjuoma pitsiliinalla

ja tomaattikastike rinnuksilla ovat hyvä alku.
Ole huolellinen, kun poistat tahraa historiasta tai sielusta.

Käytännön neuvo:
hankaa tahraa aina ulkoreunoista sisälle päin,

silloin se kiertyy kokoon kuin simpukan helmi
eikä pääse leviämään yltympäri sydäntäsi.

Kaikkea ei saa kotikonsteilla irti,
niin kauan kuin yksikin tahra on pinttynyt

jonkun onnettoman rintaonteloon,
kannat sitä niin kuin jokainen meistä.

Tuija Välipakka: Klovnin pelko, 2010

Tähden hetki

"Tuo se käy kuin luomistyö",
sanoi mummo kassapojalle ihailua äänessään
ja teki käsillään epämääräisen liikesarjan.
Jätkän suupielet kääntyivät
alaspäin hillitsemään myhäilyä,
tärkeyden, täyteyden tunnetta, ja kädet jatkoivat
viivakoodin ja lukijan yhteyttämistä.
PIP, PIP, PIP, lausui kassakone, maanväristen takkien
tuskaisa jono ulottui six-pack-kaapeille asti.
Nyt 1 000 uutta tuotetta!
Punainen valonsäde osui elintarvikkeiden sydämeen,
paljasti niiden arvon ja suhdanteet,
liukuhihna luikersi eteenpäin, valmisteet, tölkit
ja tetrat putoilivat metallikaukaloon.
Hetkeksi vaaleasta pojasta oli tehty
Suuri Kapellimestari,
ja toden totta hän oli nopea, näppärä,
kohtuuttoman sutjakka työssään.
Mummo kaiveli pennosiaan, maksoi,
kiitti, eikä luopunut
pehmeästä hymystään.
Palautattehan ostoskärryt paikoilleen seuraavaa asiakasta varten!
Automaattiovet lämähtivät auki,
pojan käsien läpi kulki jo seuraavan lähimmäisen ravinto,
asiakas astui hitain askelin ulos kosteaan kohinaan.

Riina Katajavuori: Koko tarina, 2001

Täytyy sielua purkaa

Täytyy sielua purkaa,
ettei se pakahdu.
Purkaessa ei toki
elämän idut lakastu.
Ne on turvassa
kuolemalta
suojassa kilven alla.
Keväällä sitten
puhkee
silmuja kukkaan.

Raija Korhonen: Vielä liekki lepattaa, 1997

lumi

siihen hetkeen hän hukkui
vanha kauneus
laskeutui hänen huulilleen
kukaan ei tiedä
suudelmasta ei jää jälkiä

Riitta Cankocak: Vallaton maa, 2010

En pääse irti sinusta

En pääse irti sinusta
kuulen kuinka pilvet hinkkaavat toisiaan vasten

haluaisin paisutella sanoja, mutta ne kutistuvat pieniksi

kuulen kuinka madot pehmentävät maata
ja etana työntää tuntosarvensa valoa kohti

ja sen kuinka kilometrien päässä
joku kohottaa nenäliinan ilmaan ja huiskuttaa

vai vuosikymmenten päässä, eilisessä, huomisessa

huulipunan kärki katkeaa
baarin edustalla, kimmahtaa paidan rintamukselta
kuin pätkä sormea

siellä jossain, hienoksi jauhautunut
maailman ydin, takertuu historiaan, tarinaan

että yhdessä onkalossa taas hyvästit jätettiin,
kiinni jäätiin.

Tomi Kontio: Vaaksan päässä taivaasta, 2004

Madama Butterfly

1

Omenankukat auki
toisin kuin eilen, toisin
kuin huomenna enää:
kristallilasien yli,
savimaljojen tunkeilemattoman
harmonian yli soi
hiljainen aaria.
Jos et tule, ne eivät merkitse mitään.
Jos tulet, ne eivät merkitse mitään.


2

Jääkö kamarini perälle
ainainen hämärä
kevätilta
jossa lintu laulaa?
Se alkoi odottamatta.
Odottamatta.


3

Rikkaruoho polulla
jota odotin sinun palaavan.
Katson silmiisi
suoraan kuin ennen,
en puhu siitä.
En puhu siitä.


4

Tule vastasataneen lumen yli,
runko, ja latvus
silmänkantamattomiin.
Tule, painaudu syliin:
välillämme ei ole mitään,
välillämme ei ole mitään.

Merja Virolainen: Pilvet peittävät sisäänsä pilvet, 2000

Tuo pehmeä

Tuo pehmeä
paikka
reitesi herkkä sisäpuoli
kuin kukan poski
ja
sitten voimakasarominen, kirvelevä makusi
joka avautuu kielelleni

tuon virheettömän ensimmäisen kerran

kuin heräämisen ja nukkumisen yhtäaikainen
ihanuus tai
se kun olin viiden vanha – kun tiesin ja tunsin
tivolimusiikin ihmeellisen taian
Santa Monican laiturialueen karusellissa
turvassa isin tukevien käsivarsien sisällä
menossa ympäri ympäri aina vain

ei mikään
paitsi sinä
ja tuo tunne
ole koskaan ollut täydellisempää

Dan Fante: Unohda Guggenheim, 2004

Haavoitan itseni paperiin

Haavoitan itseni paperiin, kirjan sivuihin.
Haluaisin olla se tyttö josta kirjoitat.

Jenni Harjunpää: Mick Jaggerin näköinen muija; Leino-ryhmän antologia, 2006

Huomaatko että puhut

Huomaatko että puhut
itseäsi yhä loitommalle.
Ystävyys käy tuoksuttomaksi
kuin lasiin unohtunut viini.
Mitkä ovat ne kasvot
joita en sittenkään nähnyt.

Aila Meriluoto: Varokaa putoilevia enkeleitä, 1977

Kiinan muuri

Siis aina miehelle
hei mani maksa kiroamatta,
Mao rikas.
Kaminamiehelle
hei mania
siis.

Simo Frangén & Pasi Heikura: Retki – Dikter; palindromirunoja, 1991

Heidän käytöksensä on vetoomus

Heidän käytöksensä on vetoomus, hätähuuto,
siihen vastataan torjuvasti, tajuttomasti,
     vihamielisesti.
Eksyksissä he ovat.
Ei se ole kulkutauti, sarjakuvista tarttunut.
Siemen on jokaisessa,
sen idättää penseys, piittaamattomuus, pettymys

ja maailman suurin puolue on
Ohikuljetut.

Helena Anhava: Hidas osa, 1979

Ei lintujen nimiä ei yrttien kirjoitusta minulla

Ei lintujen nimiä ei yrttien kirjoitusta minulla
ja sisältä itsestäni minä puhun
kuulen äänen sen
etsin
minä löydän sanoja: ja tulee,
sanoja ja enemmän kuin että ymmärtää
sanoja ja ettei muuta ole.

Gunnar Björling: Kosmos valmiiksi kirjoitettu. Valitut runot, 1972

Ei ankkurissa vikaa

Ei ankkurissa vikaa,
toivossa,
köysi vain on sille
liian lyhyt.

Hannele Huovi: Hiilellä piirretyt puut, 1987

Joku sanoi ettei kulttuureilla ole dialogia

Joku sanoi ettei kulttuureilla ole dialogia
koska on ruumiin kulttuuria
eikä ruumista voi vaihtaa.

Tiedetään olleen kokonaisia kansoja
jotka vaihtoivat ruumiin:
suomalaiset joiden kieli
edellyttää ulkonevia poskipäitä
viirumaisia ja vinoja silmiä
ja millaisia olemme!
länsimaisen kauniita nuhjakkeita.

Erkki Peuranen: Vaeltajan aika, 2000

Hammas irtosi

Hammas irtosi korjautin sen
lensin nurin jäisillä etuportailla ensi kertaa tänä talvena
sain viestin sisareni kuolemasta
kaikki samana päivänä

Sinä sitten otit ja kuolit,
»took and died»

Me täällä sanomme
»up and died» 

Mistä mielen sopukasta
etsiä kieltä jolla sanoa
así es la vida
Pidit tuosta lauseesta »sellaista elämä on»


Elämän sellaisuus on meille paljon mieluisampi
kuin kuoleman sellaisuus

Kolmetoista vuotta vanhempi,
viimeinen minut
lapsena tunteneista

Anselm Hollo: Corvus, 1995

Minä olen silmä joka tekee valon näkyväksi

Minä olen silmä joka tekee valon näkyväksi
Minä olen lintujen nopeat varjot lehvistössä, ennen
    kuin ne ovat poissa
Minä olen syksyn värit ja tuulen sininen pyörre
Minä olen mykkä tyttö joka antaa taululle syvyyden
Minä olen se joka koskettaa ja se jota kosketetaan
Minä olen lämpö ja kylmyys, ystävyys, avoin
    käsi ja yön lupaukset
Minä olen myrsky ja tyven ja vuoden ajat
Minä olen kasvojesi murhe
Minä olen kukkiva omenapuu ja lintu
    paljailla olkapäilläsi
Minä olen virtaavat vedet ja pilvet
Minä olen murhaaja, uhrin mykkyys ja kuolleitten anteeksianto
Minä olen elämä joka jatkuu loppuessaan
Minä olen väärinkäytettyjen ideologioiden hautausmaa
Minä olen ajan sydän, maan syvyys ja haihtuva rakkaus

Claes Andersson: Pimeän kirkkaus, 2010

Kalastaja ei

Kalastaja ei
pääse kalanhajusta
edes tansseissa

Shiki Masaoka: Shiki, 1999

Siksi

Kieli roikkuu, pitempänä kuin tappajakoiran
läähätys.
             Aivan niin,
on runoutta siksi ettemme jäisi
hampaisiin.

Ilpo Tiihonen: Largo, 2004